perjantai 8. joulukuuta 2017

Disney-taidekirjat tiedonlähteinä, osa 3: Marc Davis -antologia


 
 Marc Davis: Walt Disney's Renaissance Man
Disney Editions, 2014
New York and Los Angeles
  208 sivua 
 
Konteksti: Kun puhutaan Disney-animaattoreiden ydinjoukosta, eli siitä kuuluisasta taiteilijaryhmittymästä, jonka ansiosta Disneyn 30-50-lukujen kokopitkät animaatiot olivat niin ainutlaatuisia ja uranuurtavia, viitataan Disney's Nine Old Meniin tai suomeksi yhdeksään vanhaan mieheen (jotka eivät uransa alkuvaiheilla suinkaan olleet vanhoja, vaan vanhuudella viitattiin ennemminkin heidän raudanlujaan ammattitaitoonsa ja jo nuorella iällä kertyneeseen vankkaan kokemuspohjaan). Nämä yhdeksän miestä työskentelivät studiolla aina 1970-luvulle asti. Marc Davis (1913-2000) oli yksi heistä. Kummallisesti kirjan esittelyssä viitataan Davisiin 'vähemmän tunnettuna' animaattorina yhdeksiköstä. Itselleni Aku Ankan lukijana ja lehden tietoiskujen siivittämänä Davis on hyvinkin tuttu. Davis oli siitä harvinaislaatuinen taiteilija, että hän piirsi ja maalasi ahkerasti myös animaatiotyön ulkopuolella (samaa ei voi sanoa kaikista hänen kollegoistaan, joille piirustustyö itsessään oli usein niin kuluttavaa, ettei sille halunnut uhrata enää ajatustakaan vapaa-ajalla). Davis opetti taidekoulutuslaitoksissa, ja myöhemmin matkusteli voidakseen tehdä entistä kattavampia luonnoksia. Davisilla oli aina luonnoslehtiö mukana: tuotteliaan taiteilijan motto oli, ettei mitään saanut hävittää, edes huonoimpia töitä, koska niistä pystyi analysoimaan omaa kehitystään. Kaikista innostunein hän oli Oseanian taiteesta - liekö Davisin kiinnostuksessa yksi inspiraationlähde Moanaan/Vaianaan suoraan arkistojen kätköistä? Ainakin juuri häntä voi syyttää siitä, että joudumme katsomaan joka toinen viikko Neloselta jonkin Pirates of the Caribbean -elokuvista: Davis siirtyi animaatiopuolelta teemapuiston suunnittelijaksi, ja kehitteli karibianmeren piraateista nähtävyyden, josta tuli huvipuiston suosituimpia. Vuosikymmeniä myöhemmin idea taittui elokuvaksi. Why is the rum gone?
 

 
Sisältö: Kymmenen kappaletta, joista yksi Davisin itsensä kirjoittama essee julkaisemattomaksi jääneestä animointioppaasta. Loput antologian kappaleista koostuvat toisten animaattoreiden, ohjaajien ja animaatiokriitikoiden teksteistä. Yksi kappale on omistettu Davisin vaimolle Alice Davisille, joka loi omaa uraa Disney-legendana, puvustajana ja taiteellisena suunnittelijana.


 
Ansiot tutkimuslähteenä: Teoksen parasta antia on eittämättä Davisin itsensä kirjoittama essee animoinnista, joka käsittelee muun muassa painovoiman ja anatomisen oikeaoppisuuden merkitystä. Muut kirjoitukset jäävät enemmänkin viehättäviksi muisteloiksi. Monipuolisesta kuvituksesta löytyy paikoin yllättäviäkin tiedonhippuja, kuten Davisin osallisuus 20,000 Leagues Under the Sea (1954) -filmatisoinnin visuaaliseen suunnitteluun. Enemmän tämä teos on kuitenkin sukellus yhden animaattorin taidetaustaan ja portfolioon.
 
Ansiot keräilykohteena: Tämä kattavasti koottu kirja on ilo silmälle, ja menisi hyvin esimerkiksi lahjasta. Visuaalisesti Disney-taidekirjojen parhaimmistoa. 


 
Kuvitus: Kirja on suurikokoinen ja kuvitus ylenpalttisen hemmottelevaa. Mukaan on todellakin mahtunut otteita Davisin koko uran kirjolta: sivuilla on luonnoksia hänen opettajauraltaan, retkistä eläintarhaan, anatomianopiskelua, animaatiosuunnittelua (myös hyllytetyistä projekteista), puvustus- ja lavastussuunnittelua, tyylikokeiluja ja maalauksia. Kaikin puolin kaunis, kiehtova teos, jonka kuvitukseen on helppo uppoutua tuntikausiksi.

Yleisarvosana: ****/5